Paluu kilpaparketille ja heti koukussa!

Takapenkkiläinen on kevään aikana kerännyt rohkeutensa ja tehnyt paluun kilpatanssiparketille. Vanhalla ylioppilastalolla järjestettiin lauantaina 6.4. ProAm-kisat ja sehän tarkoittaa sitä, että amatööritanssijalla on parinaan ammattilaistanssinopettaja. Tällaisia kilpailijoita on Euroopan maista Suomessa kaikkein eniten. Tällä kertaa mukana olivat myös pyörätuolitanssijat ja heitä katsoessa tuli ensin liikutus ja pian unohtui se, että tanssi tapahtui pyörätuolissa. Niin taitavaa meno oli ja toisaalta mieltä lämmittävää katsoa sitä nautintoa, jota tanssi kaikille tuo. Kisatapahtuman on Suomeen tuonut meidänkin oma lattarivalmentajamme Helena Ahti-Hallberg.

ProAm-tapahtuma on lämminhenkinen, kannustava ja hyväntuulinen. Pukuloistoa riittää ja jokainen tanssija nauttii päivästä tismalleen omien taitojensa mukaisesti. Pukuhuoneissa kaveria autetaan ja kanssakilpailijoille hurrataan. Paljon kauniita kommentteja tuli takapenkkiläisellekin tuiki tuntemattomilta ihmisiltä.

Päivä alkoi kahdella vakiotanssilla. Yhteensä tansseja on viisi, mutta näin ensimmäisellä kerralla aloitettiin maltillisesti eikä sijoituksillakaan ollut mitään väliä. Tarkoitus oli vain nauttia päivästä ja palautella muistiin kilpailupäivän kulkua. Sijoitukset olivat siksi aika muikeat: hidas valssi 2. sija ja tango 2. sija. Pro-ope Markku Hyväriselle jättimäiset kiitokset yhden unelman toteuttamisesta! Mikäs oli ollessa, kun Markun puoliso Disa Kortelainen huolehti meikin ja kampauksen ja ihana prinsessapukukin löytyi hänen kauttaan. Täyden palvelun pro-pari Kuopiosta. Kun kaikki ilman muuta ramppaavat alvariinsa Kuopiossa, menkää tanssimaan Tanssikoulu Tanssin-iloon ja kaunistautumaan Studio Bettinaan! Ovat muuten ihan lähekkäin Kuopion keskustassa.

Tanssirupeama jatkui iltapäivällä kolmella latinalaistanssilla (niitäkin kaiken kaikkiaan viisi). Sijoitukset: Samba 1. sija, Rumba 2. sija ja Cha cha 3. sija. Ainakin yksi erittäin onnellinen tanssioppilas liiteli siis parketilla. Kun vielä kuski oli huoltojoukkona, eipä ollut hätää. Oli helpottavaa, että kuski huolehti kuljetuksista, kantamisista, juomista ja kaikenmoisista pienistä hälytystehtävistä parketin laidalla. Myös sponsoroinnista! 

Sattuipa niin, että (ehkä jonkun tanssijan vinkistä 😏) paikalle saapui myös maikkarin Kymppi-uutisten toimittaja ja kuvaaja tekemään Kympin loppukevennystä. Ja kukapas se siellä kevennyksessä vilahtikaan!

Kaikkein liikuttavimmat hetket olivat ne, kun ystäviä saapui paikalle kannustamaan. Se tuntui aivan erityisen tärkeältä ja lämpimältä. Toi tipan jos toisenkin silmäkulmaan ja keskittyminen melkeinpä herpaantui. Monet ystävät elivät muutenkin päivässä mukana ja puhelin piippasi viestejä kisojen jälkeen. Kiitos!💖

Jos työttömyydestä on ollut jotakin hyötyä, niin se, että kilpailuihin on voinut valmistautua rauhassa ja treenata sydämen kyllyydestä. Tanssisalilla on tullut vietettyä tovi jos toinen ja vaikka itsestä tuntuu, ettei kehitystä tapahdu, kyllä taidot vähitellen pikkuisen paranevat. Taito- ja tekniikkalaji vaatii hurjasti oikeita toistoja. 

Paluu normaaliarkeen on alkanut vähitellen. Olo on fyysisesti väsynyt, mutta henkisesti takapenkkiläinen leijailee vielä tanssitähtipölyssä. Tänään kävimme happihyppelyllä lievästä reiden rasitusvammasta huolimatta. Pääsiäisen jälkeen satanut lumi sulaa vauhdilla pois, lämpömittari näyttää plusasteita ja lenkkipolun varressa huomasimme jo pensaissa silmuja. Taisi kuskikin saada hieman lisäinspiraatiota lauantain kisoista, cha cha cha!

Yksi unelma on toteutettu ja syyskuulle on jo sovittu seuraavat kisat. Kuskille kiitos kaikesta kannustuksesta ja mukana elämisestä. Samoin ystäville - heiltä saatujen suloisten kukkasten myötä!

Ystäviä, taidetta, tanssia ja piipahdus Savossa

Vietimme ihastuttavan päivän ystävien mökillä, meren rannalla. Otimme mukaan sitä, mitä teki mieli napostella - ilman suurempaa stressiä. Hyvin riittivät eväät ja ylikin jäi. Miten se onkin niin, että ulkosalla ruoka maistuu aina paremmalta? Makkaran grillailun lomassa ihastelimme joutsenia ja kuuntelimme jään paukkumista. Jokin epämääräinen musta otuskin joutui kiikaroinnin kohteeksi. Vipelsi pitkän matkan pitkin jäätä ja hävisi johonkin jään koloseen tai kiven vierustaan. Miehet hieman "niittivät" heinääkin eli kuivuneita ruokoja veneväylän kohdalta.

Lähellämme on ulkoilumaja, jossa paistetaan hirmuisen hyviä munkkeja ja päätimme yhtenä iltana lähteä ihan tarkoituksella "ulkoilemaan" suunnataksemme munkkien kimppuun. No, kuinkas ollakaan, kahvila oli kiinni jo heti iltapäiväviiden jälkeen, joten jatkoimme matkaa Paloheinään ja siinä matkalla kiipesimme melkoisen korkean töppyrän päälle. Sieltä olikin aivan mahtavat näkymät pitkälle horisonttiin. Ilta-auringon kaunis kajo valaisi taivaanrantaa. Paloheinä taitaa olla Uudenmaan alueen suosituimpia ulkoilualueita ja ulkoilureittien varrella näkyikin kaikenlaista liikkujaa ja ohjattua aktiviteettia.

Savossakin olemme ehtineet piipahtaa. Olemme tykästyneet Puijon ympäristöön, joten pitihän siellä nytkin käydä kävelemässä metsäpolku ja hempeillä samalla ison, punaisen sydämen hehkussa. 

Kuopiossa poikkesimme myös VB-valokuvakeskukseen, jossa on yleensä aina laadukkaita valokuvanäyttelyitä. Niin tälläkin kertaa. Sanna Kanniston tapa kuvata lintuja ja kasveja on ainutlaatuinen ja lopputulokset ovat hämmentävän hienoja asetelmia. Hän vie luontoon oman "kenttästudion" eli käytännössä kankaalla verhotun häkin, jonne hän on ensin asetellut kasveja visuaalisesti kauniisiin kokonaisuuksiin. Hän toimii yhdessä luonnontutkijoiden kanssa ja kuvauksissa hän siirtää avustajan kanssa linnut häkkiin ja odottaa niiden asettumista paikoilleen. Kuvat ovat melkein kuin trikkikuvia, mutta ovat aitoja. Mieleen tulee von Wrightin lintutaulut, Carl von Linnén kasvitaulut tai kouluaikojen opetustaulut. Upeita otoksia ja näyttelyssä pyörinyt video avasi hyvin kuvaussessioiden kulkua.

Kyllähän me Savon reissulla myös tanssimme. Oli lattarilauantai takapenkkiläisen ammattiopen tanssikoulussa ja hotellissa vielä Markku Aro esiintymässä. Pakko oli muutamat setit pyörähdellä, vaikka totuuden nimissä ravintolameno ei ihan hirmuisesti innosta. Visiitillämme hoidimme myös takapenkkiläisen vanhempien asioita ja velikin treffattiin, joten paljon saimme aikaan tämän piipahduksen aikana.

Toisenlaista taidetta kävimme ihastelemassa Gumbostrand Konst & Formissa, jonne lähdimme lohisopalle viime viikonloppuna. Taidekeskuksessa on vaihtelevia näyttelyitä, ravintola ja myymälä. Soppa tarjoillaan kattilassa ja se on täyteläisen kermaista! 

Taidenäyttelyssä oli esillä itse oppineen taiteilija Netta Tiitisen sekatekniikalla luotuja teoksia. Tämänkin taitelijan lähtökohtana on luonto ja sen monimuotoisuus. Taulujen värit ovat valloittavia ja etenkin valo kuvastuu niissä kauniisti. Tauluja katsellessa tuli hyvä mieli ja olisi tehnyt mieli ostaakin niistä pari. Siihen ei olisi riittänyt pari tuhatta euroa, joten jäivät vain ihastelun kohteeksi. Kuulimme kyllä yhden tädin toteavan puolisolleen, että minä ostan tuon. Hintalappu 4.200 euroa. Mikäpäs siinä...

Virkistävä viikonloppu - musiikkia, tanssia, ulkoilua

Jopas oli virkistävä viikonloppu! Siitä huolimatta, että ajokilometrejä kertyi hurjassa säässä noin 700. Kuskille kunnia taidokkaasta ajamisesta jälleen kerran. Perjantaina ajelimme konserttiin Lahden Sibeliustaloon. Yövyimme Lahdessa ja jatkoimme aamuvarhain tanssileirille Kuopioon. Tänään vihdoin sää oli aurinkoinen, pakkasta vain pikkuisen eikä tuuli tuivertanut. Täydellinen ulkoilusää!

Perjantain konsertti oli kerrassaan upea nostalgiapaketti. Esiintymässä olivat Kai Hyttinen, Markku Aro, Lea Laven ja Marion Rung. Takapenkkiläinen on jo kauan halunnut nähdä Kuju Hyttisen livenä ja nyt se onnistui! Kannatti ostaa kuskille synttärilahjaksi konserttiliput. Pieni taka-ajatus siis. Koko ilta oli riemastuttavan rento, hyväntuulinen ja tuttuja kappaleita kaikki tyynni. Kokeneet starat tuntuivat itsekin nauttivan esiintymisestä ja höpsöttelivät välillä, kun aivan kaikki ei mennyt prikulleen käsikirjoituksen mukaisesti. Yleisössä edustimme nuorisoa. Takapenkkiläisellä oli bändissä muutama tuttu (jotka muistivat vuosien takaa!) ja hekin totesivat, että konsertit ovat olleet aivan omanlaisensa kokemus nimenomaan tunnelmaltaan. Kyllä kannattaisi satsata varttuneempaan väkeen!

Illan kruunasi tämä hetki. Näin vanhojen tuttujen kesken "Aron Markku" muisti takapenkkiläisen menneiltä tanssilavavuosilta. Lavoilla tuli humpattua niin tiuhaan tahtiin, että artistitkin tulivat tutuiksi. Mikäpäs tuossa oli olla taiteilijoiden kainalossa. Mukavia herroja kumpainenkin.

Virkistävää konsertti-iltaa seurasi aikainen aamuherätys ja nehän eivät luonnista takapenkkiläiseltä lainkaan. Ei auttanut muu kuin tallustella hotellin respasta noutamaan aamupalapussukkaa, joka osoittautui sikäli turhaksi, että hotelliaamiainen olikin katettu aamuvarhain paljon ennen ilmoitettua aikaa. Siispä puuroa massuun ja menoksi. Säätiedotus piti paikkansa sekä perjantaina että lauantaina. Hirveä keli ja lauantaina taivaalta tuli vettä, räntää ja lunta niin paljon, että jopa moottoritiet olivat muuttuneet paikoitellen jokiuomiksi. Rauhallista oli siis matkanteko.

Kuopioon reissaamiseen oli muutama hyvä syy. Ensinnäkin osallistuimme tanssileiripäivään. Tanssiopet Disa Kortelainen ja Markku Hyvärinen järjestivät lattarilauantain, joka osoittautuikin tosi tehokkaaksi ja mukavaksi treenipäiväksi. HUH!

Lopuksi takapenkkiläinen treenasi vielä Markku-open kanssa läpi ne koreografiat, jotka tanssitaan 6.4. ProAm-tanssikisoissa Vanhalla yo-talolla. Kyllä - näin niitä haaveita toteutetaan. Ammattiope ja amatööritanssija kilpailevat hienosti järjestetyissä kisoissa, joissa on aivan ainutlaatuinen ja kannustava tunnelma kauniissa puitteissa. Niin kävi, että Kuopiosta löytyi myös vakiotanssiasu, joten sekin tuli hoidettua samalla reissulla. Arvatkaa, oliko asu päällä prinsessaolo! Väri ja malli ovat juuri toiveiden mukaiset.

Tänään on vihdoin ollut aurinkoinen kevätsää! Pikkuisen jo auringonsäteet lämmittävät, mutta ennen kaikkea virkistävät mieltä. Ja happi - sepä teki hyvää! Kävimme ensin lihasopalla Lottamuseon Kanttiinissa ja jatkoimme siitä Tuusulanjärven jäälle, jossa oli runsaasti muitakin ulkoilemassa. Alueen yrittäjät pitävät kunnossa jäätien, jossa voi kävellä, lenkkeillä, kelkkailla ja luistella. Siellä täällä on makkara- ja kahvikojuja. Eri tasoiset reippailijat lapsineen ja koirineen ulkoilevat sulassa sovussa omaan tahtiin. Tulipa vastaan myös eräs Päiviö Pyysalo, jonka kanssa vaihdoimme kuulumiset. Herra on takapenkkiläisen entinen kollega ja yleensä häneen törmäämmekin juuri lenkkipoluilla. 

Olipahan tapahtumien täyttävä ja mieltä virkistävä viikonloppu!